Kirpparit, kirpparit, kirpparit!

En tiedä mitään mukavampaa ostospaikkaa kuin kirpputorit. Edullista, paljon tavaraa joka tilanteeseen, ja mikä parasta; ei edes tarvitse tietää, että mitä kaipaa! Siellä voi käydä yksin, porukassa tai vaikka puolison kanssa. Rahaa ei tarvitse välttämättä edes kympin vertaa (mikä allekirjoittaneelle sekin summa välillä tuppaa olemaan vähän kiven alla), ja jos vaatteitakin ostaa, saattaa löytää jotain niin erikoista ja itsensä tyylistä, ettei muilta löydä.

Mutta sitten omaan suosikkiini: sisustustavarat. Erilaiset taulut, matot, päiväpeitteet, purnukat, pöytäliinat, peilit... You name it. Tänään rakastuin tarjontaan tyystin, ja löysin seuraavaa..

..pin up-tyttö seinäkello, kolme euroa (Love it!)..

..jääkaappimagneetteja, viisikymmentä senttiä kipale..

...pin up-tyttö naulakko.

Mitä tähän voi sanoa, materialismionnellisuus on ihan jees? Ja sitä paitsi, itse kun olen kierrätyksen kannalla, niin kirpparit ovat mukava porsaanreikä ruokkimaan tätä tällaista onnea. : )

Aikainen herätys.

Kihlattuni ja avopuolisoni (kuulostaapa jotenkin.. imelältä) joutui herätyskellon avulla nousemaan tänään seitsemän jälkeen, sillä hänellä oli kahdeksalta haastattelu aikuisopiston maalari-puolelle. Päätinpä sitten itsekin avata silmäni sirristä ja ruveta tekemään flunssan takia rästiin jääneitä kotitöitä.

Itse lukeudun ihmisiin, jotka eivät saa oma-aloitteisesti oikein mitään aikaan. Olen nimittäin huomannut, että jos pitäisin ns. siivouspäiviä, niiden välille jäisi aivan liikaa aikaa, jolloin sotkua kertyy ja kynnys siivouksen aloittamiseen nousee. Minulle sitä vimmaa nimittäin ei tule kuin väkisin, jos silloinkaan.  

Näin ollen päätin tehdä itselleni viikkotehtävälistan keittiön kaapin oveen, jossa työtehtävät ovat konkreettisesti esillä. Jokaiselle viikonpäivälle on vähintään kaksi lyhyttä toimitusta, jotka on nopea suorittaa. Esimerkiksi kun tiskausta on joka päivä, ei likaisia astioita ehdi kertyä seuraavalle kerralle, jolloin tiskaukseen vaadittava aika lyhenee. Tiskaukseen sisältyy myös keittiön pintojen pyyhkiminen rätillä. Keittiö pysyy puhtaana ja minulle jää vielä vapaa-aikaakin, huraa!

Kuten aiemmin mainitsinkin, heräsin erityisen aikaisin tänään, joten minulle jäi aikaa enemmän kuin laki sallii. Keräsin siis tiskit ja tiskasin, laitoin vaatteet kaappiin, keräilin roskia ympäri kämppää sekä pyyhin pöytätasoja.  Kuulostaa pitkältä listalta, mutta tässä minä nyt olen, kirjoittamassa tietokoneella! Minulta loppuivat tehtävät kesken, mutta mieluummin toki niin päin.

Nyt aion siirtyä aamutoimien pariin ja käynnistää päiväni teen ja jonkin sortin ravinnon avulla.

Hyvää huomenta!

Sunnuntai.

Nyt täytyy kyllä tässä vaiheessa iltaa tunnustaa, että tämä päivä on valunut aivan hukkaan. Tosin aina välillä on mukava viettää aikaa vain sohvalla lojuen, torkkuen ja kuvaradion turhia hömppäohjelmia vilkuillen.

Onneksi asun sentään taloudessa, jossa kihlattuni hoitaa ruoanlaiton, ei ole siis siitäkään tarvinnut huolehtia! Melkein kuka tahansa lähipiiristäni voi todistaa ja varmistaa, että minulle turvallisin osuus kokkaamisessa on vieressä tiskaaminen ja toimimpa kerran kesäkuumalla paperin kanssa löyhyttelemällä tuulettimenakin. Mieleeni nimittäin tulee aina elävästi viime kerta, kun -hyvää hyvyyttäni- halusin olla hyödyksi. Lopputuloksena olimme paria perunaviipaletta ja ensiapureissua rikkaampia ja minä sormpenpään verran köyhempi. Perussettiin kuuluu myös pohjaan polttaminen, ruoan palaminen, sotku ja veitsellä sohaistut haavat.

Näin ollen päivän teemana tänään laiskuus. Olen kyllä sitä mieltä, että näitäkin hukkapäiviä on ihmisellä silloin tällöin oltava, jotta osaa arvostaa puuhantäyteisiäkin sellaisia.

Sylvesteri - rentoutumisen ammattilainen.

Tässä se nyt sitten on.

Minun oma blogini, joka on ollut suunnitelmissa nyt jo useamman vuoden. Ulkoasu vielä vähän kesken, mutta suurinpiirtein ihan blogin näköisenä. Outoa.

Elikkäs siis päätin tehdä tämän sivuston, koska tahtoisin kovasti ylläpitää kirjoitustaitoani - joka yläkoulussa oli paremmassa kuosissa kuin nykyään - ja kirjoittaa tekstejä täysin omasta elämästäni. Kirjoittaminen on ollut viime vuosina liian taka-alalla elämässäni, joten onhan se nyt ymmärrettävää, että vähän on ruosteessa..? Sisareni ilmaisi asian taannoin passelisti (vapaasti soveltaen); "päässä olevat tiedot, taidot sekä osaaminen on kuin sademetsä, joka on nyttemmin ruvennut aavikoitumaan". Joten jos nyt sitten kehittelisi pari luonnonsuojelualuetta.

Omista asioistani puhuminen on minulle aina kerta toisensa jälkeen pieni henkilökohtainen haaste, joten ajattelin, että kokeillaan nyt sitten näinkin. Aluksi en halunnut, että minua tunnistetttaisiin näiden tekstien perusteella, mutta loppujen lopuksi, onko se niin justiinsa (tai justiina, kuten meidän piireissä sanotaan)?

Mutta juu, ei minulla vielä mitään asiaa ole, joten heittäydynpäs hurjaksi ja yritän lisätä itse nappaamani kuvan ja rientää sen jälkeen työn iloihin. Tästä on hyvä jatkaa!