Pieniä vieraita ja yllättäviä uutisia

Hiii. Katselin blogin ulkoasuasetuksia (kamala sana?!) ja päätinpä päivittää vähän. Ulkoasun muuttumisen (kaipaa vielä hienosäätöä) lisäksi uusia ominaisuuksia ovat myös "peukku ylös"- ja "peukku alas"-toiminnot kirjoitusten alareunassa sekä kommentoinnin mahdollisuus kaikille! Hurratkaa kanssani, huraa! Ehkä myös muita vahingossa tehtyjä asetuksia vielä löytyy, mutta eihän nyt kaikkea voi muistaa, eihän?

Tämä päivä on mennyt siivouksen merkeissä. Tämä on taas niitä päiviä, kun mikään ei onnistu ja kaikki ärsyttää. Näin ollen päätin suunnata naisen raivoni johonkin hyödylliseen ja suuntasin vessan slash kylpyhuoneen lattian pariin. Tuli muuten puhdasta! Olen myös tiskannut ja järjestellyt tavaroita, onneksi näin olen tehnytkin, sillä nyt iltasella tulivat veljeni lapset kylään.

Tyttö täytti juuri kolme ja poika on ollut keväästä asti neljä. Veljeni meni töihin, ja alunperin ipanoiden oli määrä mennä pikkusiskolleni hoitoon. Sisareni keuhkokuume kuitenkin paheni, ja niinpä me päätimme laittaa kortemme kekoon ja ottaa nämä lapsoset meille. Nyt mielenkiintoa (niin lasten kuin meidänkin) ylläpitää Toy Story.

Sain myös kuulla surullisia uutisia, joka vaatii nyt pohjustusta;
Kesällä kissamme nimeltä Makkara sai pentuja. Pentuja selviytyi maailmaan neljä, mutta emo-parka ei kestänyt synnytystä ja nukkui pois. Koitimme etsiä varaemoa pennuille, mutta sitä löytämättä päätimme kasvattaa pennut itse. Kodit olivat jo päätetty, kaikki menisivät lähipiiriin. Kuitenkin myöhemmin meille luvattu pentu luovutti, ja liittyi emonsa seuraan. Muut kolme jäivät eloon.
Nyt isosiskollani on kaksi noista karvapalloista. Toisen vatsa on ollut jo jonkin aikaa turvoksissa, ja sisareni lähti käyttämään sitä eläinlääkärissä. Tohtori totesi, että sillä on todennäköisesti vatsakalvontulehdus, jota ei voi parantaa. Hoitamattomana kissanpennun vatsaan kertyisi eritteitä verisuonista, mikä johtaisi siihen, että vatsa paisuisi, painaisi keuhkoja ja tukehtuisi.
Huomenna pennulle soitetaan viimeinen piikki. Kamalan surullista, taas huomaa kuinka elämä voi olla lyhyt.

Ystäviä ja tähtitaivasta

Enpäs ole kirjoitellutkaan taas aikoihin. Johtunee siitä, ettei elämässäni ole tapahtunut mitään mullistavaa, tai edes siihen viittaavaa. Tai sitten en vain ole keksinyt mitään ylös rustattavaa. Anyway, tässä sitä taas ollaan ja raportoin eilisestä illasta.

Tosiaan, eilen illalla sain hyvältä ystävältäni puhelinsoiton. Olin juuri katselemassa edellisen päivän Salattuja elämiä (älkää kysykö, että miksi seuraan sitä sarjaa..) ja aikeissa katsoa myös siitä seuraavan jakson. Toverini X pyysi minua laskemaan mäkeä pulkalla sekä liukurilla, ehkä myös muovipussilla. Olin kovin väsynyt, mutta kun kaveri ilmoitti, että heillä olisi tarjolla myös sipsiä, suklaata ja kinkkuleivoksia, olin myyty.

Lähdin siis pienen suostuttelun ja pukeutumisen jälkeen matkaan ja saavuin perille hänen kotiinsa, jossa oli myös kaksi muuta ystävääni odottelemassa. Kiskaisimme leivokset naamariin, tankkasimme vähän sipsillä ja hotkaisimme palat suklaata ja lähdimme matkaan kohti hyppyrimäkeä.

Matka ei ollut pitkä, mutta ylämäki oli yllättävän rankka kaikille. Pääsimme lopulta ylös asti. Kaikille selvennykseksi, mäessä oli siis jonkin sortin tekonurmea, semmoista pitkää muovihaituvaa, jonka avulla liukui oikein hyvin.

Meno oli hurjaa ja päätimmepä pyöriä ilman välineitäkin (huono idea, polvilumpioni kolahti jotenkin maahan ja ystävääni kävi oksettamaan). Lopulta kuitenkin päädyimme mäkeen makoilemaan ja katselemaan kirkasta tähtitaivasta ja keskustelemaan lähestulkoon henkeviä aina tähtikuvioista vanhoihin muistoihin.

Lopulta alkoi syksyinen tuuli tuivertaa liiankin koleasti, joten päätimme lähteä kotiin, kukin omaan suuntaansa. Itse asun onneksi suht lähellä tätä kyseistä mäkeä, joten pääsin pian lämpöiseen asuntoomme. Suuntasin suihkun kautta peiton alle kera villasukat, kihlattu (oikeesti, koska keksin jonkun paremman sanan tähän tilalle?) ja Sons Of Anarchy-sarja. Suosittelen muuten katsomaan!

Kuvan nappasin täältä .

Yksin kotona

Mieheke lähti pariksi päivää maailmalle (eilen veljeäni auttelemaan remontointi-hommissa, tänään Mikkeliin ystävänsä luo), ja minä jäin kotiin yksin. Jotenkin kamalan outoa käydä nukkumaan ja herätä, kun vieressä ei ole sitä tuttua kainaloa, johon käpertyä.

Edellisessä tekstissä mainitsin syöpöttelyn, ja.. no sorruin taas. Kävin ystäväni kanssa kanta-kapakassamme syömässä nakkikorin puoliksi, jonka jälkeen saimme ajatuksen käydä kaupan kautta hakemassa nachoja ja salsakastiketta jauhelihan kera, iso karkkipussi sekä limua. Siitähän se idea sitten lähti, ja tulimme tähän meille.

Katsoimme ensimmäisenä Orpokodin, Pan's Labyrinthin sekä muiden hyvien espanjalaisten elokuvien tekijältä tulleen Julian silmät. Leffa oli oikein mainio. Koska meillä oli vielä ylimääräistä aikaa ennen toverini yövuoron alkamista, päätimme katsoa myös muutaman jakson Supernaturalia, ensimmäiseltä tuotantokaudelta. Aivan loistava sarja, suosittelen katsomaan!

Kuunnelkaa myös ylläoleva kappale, ja vilkuilkaa video samalla!

Syysiltojen parhautta

Kuvan nappasin täältä

Tiedättekö tunteen, kun out of nowhere tulee hillitön makeanhimo? Useimmiten, yleensä aina, käsien ulottuvilla ei ole mitään tarpeeksi hyvää. Silloin ei kelpaa pelkkä leipä tai aiemmin päivällä jääneet herkkuruoan jämät. Ehei, silloin ON saatava jotain niin sanottua mättöä, esimerkiksi karkkia, suklaata, sipsiä (tähän mieluiten lisättynä dippi) tai jotain muuta vastaavaa.

Minulle tämä kyseinen mieliteko tulee lähes joka ilta. Harmillista kyllä, asun aika tarkalleen kotikaupunkini keskustassa, joten lähistöltä löytyy niin ruokakauppoja kuin kioskejakin. Ja koska minulta löytyy näissä tapauksissa hyvin vähän itsehillintää, niin onhan se sitten lähdettävä, säällä kuin säällä.

Eilen en katsonut edes ikkunasta pihalle ennen kuin suljin kerrostaloni ulko-oven. Näin ollen jouduin hiippailemaan vihreässä hamosessani, rikkinäisissä paljettitennareissani (okei, ne ovat hienommat kuin miltä kuulostavat, ja sitä paitsi muistaakseni vielä edulliset..) ja ilman sateenvarjoa vesipisaroiden läiskyessä vasten kasvojani ja kinttujani. Asiahan ei haitannut, päinvastoin. Sain idean.

Kaupassa asioidessani kävin maitotuotehyllyn ja makeishyllyn kautta ja riensin kotiin. Siirryin ulko-ovelta keittiöön, tein vähän taikojani, käytin mikroa ja TADAA! Sain itselleni kuumaa kaakaota kermavaahdon sekä ÄssäMix-karkkien (itse käytän sanaa "hemujen") kera (valitettavasti en älynnyt ottaa kuvaa annoksestani, joten kuvitelkaa yllä olevaan kuvaan runsaasti enemmän kermavaahtoa ja jokunen hemu killumaan). Kyllä kelpasi heittää hame pois, survaista villasukat jalkaan ja käpertyä viltin alle kihlattuni kainaloon katselemaan kuvaradiota.

Ulkona sade pauhasi, katuvalot maalasivat kaupunkimaiseman kellertäväksi ja ohi humistavien autojen renkaat viistivät vasten kosteaa tien pintaa. Valtakunnassa kaikki oli hyvin ja kissakin kehräsi sohvan jalkopäässä tyytyväisenä.

Syyskuvia ja -tunnelmia.

Minun mielestäni syksy on vuodenajoista paras. Ei liian kylmä eikä kuuma, vaan tarpeaksi kirpeän raikas ilma. Voi pukeutua hameisiin ja mekkoihin tai sitten halutessaan kääriytyä villapaikaan sekä heittää paksut sukat jalkaan. Luonto on kauneimmillaan, on valoa ja värit saavat hyvälle tuulelle. Välillä saa kaivaa värikkäät sateenvarjot esiin tai piiloutua peiton alle vaikka teen merkeissä.

Otollista aikaa valokuvaukselle, ja näin me myös ystäväni kanssa eilen toimimme! Ohessa vähän satoa ja kuvien myötä mieleen tulleita vinkkejä valokuvaukseen.

Jos syyskuvia halajaa, suosittelen menemään metsään ja pitämään silmät auki. Vesilammikot, kaatuneet puut, kannot, erikoiset kivet.. Mikä vain kuvaan sopiin ja mielikuvitus riittää! Pidä mielessä värimaailma, valaistus, varjot, kuvan suoruus jne.

Kannattaa myös selvittää omat hyvät ja huonot kulmansa. Mutta älä ole liian itsekriittinen, pidä mielessä, että mitä itse pidät huonona puolena, saattaa tietyssä kulmassa kääntyä eduksi! Itselläni on epäsymmetrinen nenä, sekä laatikkomallinen pää (jotka vasta nyt kuvien kannalta ovat alkaneet tuntua luontevimmilta).

Älä unohda pieniä yksityiskohtia! Käsien ja jalkojen asento (sormia ja varpaita myöten), hiukset, vaatteiden laskeutuminen ja rekvisiitta (oksat, lehdet, sateenvarjo jne.). Kannattaa ottaa huomioon myös kasvillisuus ja pienetkin oksat, jotka saattavat häiritä kuvaa, esimerkiksi naaman yli menevä risu.

Muista kokeilla myös kuvakulman vaihtamista! Vasemmalta, oikealta, ylempää, alempaa. Perspektiivin myötä saattaa kuvan tunnelma myös muuttua ja kuvattavasta saattaa löytyä uusia hyviä kuvapuolia.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kuten kuuluisa lausahdus kuuluu. Nyt on allekirjoittajan aika mennä nautiskelemaan kirpeästä syysilmasta. :)

Alkusyksyn kuulumisia.

Aikaa viime kirjoittelusta on niin paljon, että en oikein tiedä mistä aloittaa. Nooh, yritetään nyt kuitenkin..

Elikkäs. Viime päivinä ei oikein hurjia ole tapahtunut, sillä olemme tuon yhden herrasmiehen, jota myös poikaystäväksi kutsutaan, makoilleet kotona flunssan kourissa. Ensin allekirjoittanut oli muutaman päivän tämän inhottavan, rajoittavan ja menojalkaa lannistavan taudin vaivaama. Toisaalta, mikä loistava syy makoilla sohvalla, katsella elokuvia (sekä omia lemppareitani, television hömppäsarjoja, joihin lukeutuvat mm. muodonmuutokseen, sisustukseen liittyvät sekä turhat realityt), mättää herkkuja ja olla tekemättä mitään järkevää.

Jossain vaiheessa kyllä sekin rupeaa tympäisemään, ettei voi lähteä miten haluaa ja kämppäkin alkaa peittyä kaiken saastan alle. Myöskin yöllinen yskä, nenän tukkoisuus sekä kurkku täynnä räkää rupeaa ottaa pikku hiljaa päähän.

Parin viikon potemisen jälkeen aloin kuitenkin olla taas yhä enemmän elävien kirjoissa. Mutta tottakai, koska asun yhdessä miehekkeeni kanssa, ei hänkään välttynyt pöpöiltä. Näin ollen hän sairastui, ja nyt omakin olotila alkaa tehdä vähän takapakkia..


Sitä ennen ehdimme kuitenkin viettää kihlattuni sekä ystäväni aviomiehen syntymäpäiviä, jotka sopivasti osuivat samalle viikolle. Olimme ystävättäreni kanssa salaa varanneet paikallisesta kapakasta saunatilat, jonne sitten suuntasimme. Ilta oli onnistunut ja miehet otettuja tästä yllätyksestä.

Synttärijuhlien jälkeisenä maanantaina veljeni soitti ja kysyi, että lähdemmekö hänen luokseen (eli siis kauas metsän keskelle, kummallisten kyläläisten tyyssijaan) grillailemaan ja viettämään iltaa. Emme kieltäytyneet tarjouksesta ja suuntasimme siis maaseudun rauhaan. Ilta sujui moitteettomasti virvokkeiden merkeissä ja kotiin palasimme seuraavana päivänä sinapista likaisin housuin. Tai siis minähän siinä olin sotkenut, kömpelö kun olen..!

Kahta asiaa ihmettelen ääneen tähän loppuun:

a) Miksen heitä turhia papereita heti pois, vaan annan niiden kerääntyä isoiksi, tilaa vieviksi pinoiksi. Inhottavaa etsiä tärkeitä lappuja sieltä välistä..
b) Omistamassani ennustuskirjassa sanotaan, että jos kissa seuraa, niin se tietää rahaa. Kissamme Sylvesteri, tuo ruudin keksijöiden kuningas, marssii joka paikkan perässä, mutta missä meidän miljoonat?

Kesän kestosuosikeista.

Kaikkihan tietävät, että joka ikinen kesä radiokanaville löytävät uudet kestosuosikki-biisit. Joka ikinen kesä nämä kappaleet soivat lähes taukoamatta, siis samat biisit, eri radiokanavilla, televisiossa ja kenties myös ravintoloissa. Useimmiten nämä musiikkituotokset kuulostavat omaan korvaani alusta alkaen.. no suoraan sanottuna aika hirveältä.

Viime vuoden, eli vuoden 2010 kesällä olin jäätelökioskissa töissä, jossa tosiaan ei ollut hiljaisina päivinä muuta viihdettä kuin radio. Näin ollen sain kyllästyä sen kesän biiseihin jo hyvin  nopeasti. Tämän vuoden kesänä eräiden kappaleiden soittoarvoa ja suosiota olen ihmetellyt jo alusta alkaen.

MUTTA! Tänä kesänä kävi niinkin poikkeuksellisesti, että jopa innostuin tuonne ylös liittämästäni kappaleesta niin paljon, että voisin kuunnella sitä ties kuinka monta kertaa putkeen ja joka kerta mukana jammaillen. Kyseinen kappale ei edusta musiikkia, jota yleensä kuuntelisin, mutta minkäs teet kun se tempaa mukaansa niin musiikillisesti ja visuaalisesti videon kannalta. Mielestäni video on loistava, tanssijat ovat fantastisia, idea on aivan mahtava ja musiikki sopii hyvin oman tunnelmani nostattamiseksi. Ainoana miinuksena tuo blondi nainen, joka on hieman tylsä videon muihin lahjakkuuksiin verrattuna, mutta ei se tunnelmaa pilaa.

Haluaisin yhtä vikkelät jalat, mutta tyydyn osaani ihmettelevänä jammailijana. Ylempänä siis tämä video, suosittelen katsomaan!

P.s. Tarkoituksenani oli saada video tekstin jälkeen, mutta koska en ole tekniikan ihmelapsi (tahi kärsivällinen asian suhteen), olkoot se siis tuolla. : )

Perheparkit ovat.. pyhiä?

Päätimme tänään kahden sisareni kanssa vierailla (etsiä ilmaisruokanäytteitä) erään paikallisen kauppakeskuksen avajaisissa. Ajoimme upouuteen parkkihalliin, ja teimme käännöksen vasemmalle parkkipaikan toiveessa. Ehdimme ajaa ehkä pari metriä, ennen kuin virkaintoinen parkkivirkailija (sellainen parkkipaikat näyttävä, huomioliivit päällä hihhuloiva henkilö, you know?) kirmasi luoksemme. Sisareni avasi ikkunan, ja ennen kuin ehdimme suutamme avaamaan, alkoi tämä äijänkäppyrä keuhkoamaan oikein olan takaa, kuinka käännyimme väärään suuntaan.

Koitimme pahoitella asiaa, koska ilmanmuuta tuo oli meidän virheemme, kun siellä kuulemma liikennemerkkejäkin oli. Emme kuitenkaan saaneet suunvuoroa, koska tämä perheparkkien pyhimys oli äänessä koko ajan, ei kuunnellut ja puhui alentavaan sävyyn ("KUN TÄSTÄ LÄHDETTE AJAMAAN, KÄÄNNYTTE VASEMMALLE, ETTE OIKEALLE, VAAN V-A-S-E-M-M-A-L-L-E"), ja kaikki tämä huutaen. 

Kysyimme, että saisimmeko sitten peruuttaa vieressämme olevaan parkkipaikkaan. Sehän ei tietenkään käynyt päinsä koska se oli "PERHEPARKKI, SIIHEN SAA AJAA VAIN PERHEET". Ookoo, ei siinä mitään (vaikka siltikään en ymmärrä niiden määrän merkitystä tai Napakat-palstan sotaa asiasta).

Pysäköinti ja perheparkit olivat siis henkilölle ilmeisesti niin pyhä asia, ettemme meinanneet päästä herrasta eroon mitenkään. Meidän onneksemme kuitenkin joku naisparka meni ja pysäköi ajoneuvonsa tähän kiisteltyyn ruutuun vieressämme. Parkkivirkailija nelisti välittömästi paikalle, ja me pääsimme livistämään.

Lähdimme siis ajamaan ja käännyimme vasemmalle pois hallista kovasti jupisten. Pysäköimme "oikeanlaiseen" ruutuun ja ärtyneinä kävelimme sisälle itse Prismaan. Välittömästi toki palautetta kirjoittamaan. Jäivät ilmaisnäytteet etsimättä, sillä fiilis oli täysin pilattu.

Tämä pisti miettimään, että jos asiakkaita palvelee, pitää olla myös asenne oikea. Jokainen asiakas on kuitenkin yksilö, ja muiden käytöstä ei saa todellakaan purkaa tuolla lailla. Aggressiivinen, alentava tai muuten negatiivinen käytös vaikuttaa asiakkaan mielipiteeseen koko yrityksestä. Ja jos sen vertaa ei kiinnosta, että edes esittäisi ystävällistä, niin silloin mielestäni ala on väärä.

Toki itsekin asiakaspalvelijana ymmärrän, että aspakin on vain ihminen, jolla on hyviä ja huonoja päiviä sekä päivän pilaavia ihmisiä, mutta pyrin silti siihen, etten asiakkaisiin omaa ärtymystäni pura.

Kovasti uhosimme boikottia kyseistä yritystä kohtaan, mutta katsellaan nyt ajan kanssa, että muuttuuko tämä periaate..