Ostin hiusverkon koristeeksi kuontalooni! Musta ja suurempireikäisempi olisi ollut vähän dramaattisempi, mutta kelpaahan tuokin. Mitäs mieltä olette? : )
Pienet kukkaset H&M:stä..
..ja verkko Robin Hoodista!
Sivutukan olen tehnyt seuraavanlaisesti:
1. Erittele pieni tuppo hiuksia sivulta
2. Pyöritä tuppoa latvoista "sisäpäähän" päin
3. Lisää kaksi pinniä ristin muotoon, jotta pysyy!
4. Tee sama myös toiselle puolelle päätä.
5. Lisää koristeet. Tadaa!
Älyttömän helppo kampaus, jota käytän arkisinkin hyvin usein, mikäli on kiireinen tahi laiska. Olen soveltanut tätä niin nutturoihin, poninhäntiin kuin aukinaisiinkin hiuksiinkin. Suosittelen kokeilemaan! Verkkoon taitoin vain tukan latvat muiden hiusten alle, lisäsin pinnit ja heitin "seitin" päälle.
Se olisi sitten viimeinkin jouluaatto huomenna. Ja uskokaa tahi älkää, minä olen ostanut ja paketoinut lahjat ajoissa! Tai no, tänään ostin viimeiset ja käärimme lahjapaperiin isännän kanssa, mutta kuitenkin! Hyvä minä ja me, eli täkäläisittäin myö! Kissa ainakin oli innoissaan pyörimässä rapisevassa paperissa ja repimässä koristenaruja..
Kissasta tuli mieleeni, olen innostunut Simon's cat-videoista Youtubessa. Tästä ainakin tulee aivan meidän Sylvesterimme mieleen:
Kovasti myös uhosin tekeväni joulukortit itse, mutta se projekti jäi vähän puolitiehen. Oikeastaan en saanut yhtäkään tyydyttävän näköistä valmiiksi ja aikatauluni venähti aikalailla, joten koin parhaaksi jättää korttien väsäämiset ensi jouluun. Tai mikä estää lähettämästä niitä huvikseen muutenkin, lähetinhän minä kesäiseltä työpaikaltani postikortin Jukalle. Allekirjoitin sen "salaisena ihailijana". Kikerrellen pistin sen sitten muun postin sekaan, mutta jostain syystä herra arvasi, että keneltä se oli. Hmh.
Töissä muuten kysyin eräältä lapselta, että mitä hän on toivonut joulupukilta. Hetken mietinnän jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että pakastin olisi hyvä. Näin ollen hän voisi availla ovea mielensä mukaan. Toiveensa kullakin, 4-vuotias veljenpoikani tahtoo kuulemma oikean tankin, jolla voisi ampua maalitauluun. Erään työntekijän lapsituttu oli halunnut aidon sirkkelin. Kaikennäköistä. Itse en edes tiedä, että mitä toivoisin, sillä
a) Rahatilanne on kaikilla kehno
b) En tarvitse mitään materiaa
c) Mielestäni joulusta on tullut aivan liian kaupallinen, kuten myöskin monesta muusta pyhästä.
Täytyy muuten osoittaa julkinen kiitos Jukalleni, sillä hän oli tänään aivan itse imuroinut, pessyt lattiat sekä pyykkiä, kasannut tiskit altaan välittömään läheisyyteen ja auttoi paketoimisessa. Hyvä mies tuo!
Huomenna keräännymme veljeni perheen luokse syömään, katsomaan joulupukkia, oleilemaan ja ehkä jopa saunomaan. Sunnuntaina suuntaamme Jukan perheen luo aamusella, illemmalla siirrymme minun isäni luokse viettämään aikaa. Tätä viikonloppua ei nälässä vietetä!
Tämän myötä toivotan rauhaisat joulut kaikille, ehkä myös uudet vuodet, mikäli en tänne hetkeen kirjoittele. :)
Meidän Sylvesterin miehuuden merkit on nyt viety! Lähestulkoon itketti töistä kotiin tullessa, kun näin sen aivan huumattuna. Kävely oli lievästi sanottuna hieman hakusessa, samoin ajatusten kulku. Viereltä ei saanut poistua edes parin metrin päähän, sillä toinen lähti hoipertelemaan perässä. Sylissähän sitä oli pakko pitää, siinä oli ilmeisen hyvä olla ja rötköttää. Oivoi. Mutta onneksi eilen ja tänään se on ollut virkeämpänä. :)
Eilen kävimme sisareni Annan kanssa elävissä kuvissa, kohteenamme Twilightin uusin osa! Pakkohan se oli nähdä, vaikka en saagan suurin fani olekaan. Olihan tuokin ihan jees, mutten nyt rupea sen enempää analysoimaan. Eikä se synnytyskohtaus ollutkaan niin paha, mitä uutisotsikot ovat antaneet ymmärtää! Tosin ehkä se on vain iloittava, koska kukaan ei ainakaan meidän näytöksessämme saanut minkäänmoista sairaskohtausta.
Aloitin myös toissapäivänä tekemään niitä joulukortteja, mitä olen uhannut askartelemaan jo varmaan kaksi kuukautta sitten. Koska tarvikkeiden ostamisesta on kulunut pieni ikuisuus ja useampi siivouspäivä, niin arvatkaapa löysinkö kartonkeja mistään! Käänsin jokaisen laatikon ja jemman, mutta ei näkynyt. Inspiraation kuitenkin myllätessä päätin kikkailla ne tavalliselle paperille. Niistä tuli aivan älyttömän rumia. Höh. Tämän takia ei pitäisi siirtää tavaroita "loogisempiin" paikkoihin, joista ne sitten "löytää helpommin". Pakko kyllä etsiä se ovelista ovelin piilopaikka.
Ulkona talvimyrsky jyllää jälleen, mutta onneksi voimme Jukan ja Sylvesterin kanssa linnoittautua kotikoloomme ja nököttää ilta täällä. Ehkä parin viinilasillisen kera, sivistyneesti tottakai.
Pyydän anteeksi kielenkäyttöäni, mutta nyt minua vituttaa. Kävelin juuri armottomassa räntäsateessa töistä kotiin, vaikka meillä olisi ollut autokin käytössä. Mutta koska isäntä oli päättänyt juoda muutaman kaljan (huolimatta aamuisesta toiveestani, että hän olisi tullut iltapäivällä minut hakemaan), niin pakkohan se oli sitten tulla apostolin kyydillä. Meikit valuen, laukun kyljet täyttyen rännästä ja muutaman vesilätäkön kautta kuljin ärtyneempänä kuin koskaan. "Muutama" kirosana saattoi kyllä lennellä ilmoille.
Näissä tunnelmissa voisin myös listata jokusen arkisen ärsyttävän asian:
Edessä kävelevät hitaat ihmiset
Mumisevat ihmiset
Hikoilu
Kulkuväylien tukkivat ihmiset, jotka ovat jääneet esimerkiksi kaupassa vaihtamaan kuulumisia
Pankkien pitkät jonotusajat
Rikkoutuneet sukkahousut
Ihmiset, jotka eivät kuuntele
Sotkuinen koti
Itsekkäät ihmiset
Varpaiden kolhiminen
Sormien tahriminen kynsiä lakatessa
Likaiset tai rasvaisen tuntuiset hiukset
Meikin leviäminen (kyllä, olen sen suhteen pinnallinen ihminen)
Nälkä
Kovia karkkeja syödessä kuuluva kolina, kun karkki osuu hampaisiin
En voi uskoa, että on jo joulukuu. Jo lokakuussa aikomukseni oli se, että tänä vuonna aloitan järjestelyt ajoissa. Teen joulukortit (kyllä, vapaaehtoisesti!), hankin joululahjat jne. Mutta kappas! Marraskuu vilahti vauhdilla ohi, ostin ainoastaan korttitarvikkeet. Jälleen kerran asiat jäävät viime tinkaan ja joudun tunkemaan itseni muun kiireisen joulukansan sekaan liikkeisiin. Ei voi minkään enää.
Joulu on alkanut ahdistaa ehkä eniten sen takia, että se on PERHEjuhla. Tällä viittaan siihen, että koska jälleen kerran pitää valita yksi vaihtoehto, jossa viettää aaton. Mutta koska kumartaessa yhteen suuntaan tulee pyllistettyä toiseen. Toinen vaihtoehto olisi sitten käydä joka paikka erikseen hirveällä hopulla. Äh, olen vieläkin hämilläni.
Töissä on mennyt mielestäni oikein hyvin ja olen tykännyt niin ryhmämme lapsista kuin työntekijöistäkin. Paljon on silti vielä opittavaa, mutta senhän takia minä siellä olenkin, joten aion pitää vielä nöyrähköä asennetta. Pienokaiset ovat oppineet jo nimenikin, ja aina välillä sieltä polven korkeudelta kuuluu "liikka!!!", ja sitten on autettava esimerkiksi pukemaan nukelle paita. Lystikkäitä muksuja.
Viikonloput ovat viime aikoina menneet juhlimisen puolelle. Viime viikolla pidimme peli-illan ystäväpariskunnan luona. Nyt puolestaan olimme kantakuppilamme pikkujouluissa ja eilen juhlistimme sisareni kotiinpaluuta. Hän oli ollut kuukauden Venäjällä työssäoppimassa, joten oli mukavaa nähdä jälleen! Tuliaiseksi saimme pari magneettia, toinen oli mallia maatuska ja toisessa on kuva ja venäjäksi teksti, joka tiivistettynä tarkoittaa "vapauttakaa naiset keittiöstä".
Kirppareillakin olen käynyt, viimeisimpiä löytöjä olivat pitsinen, musta paita, kaksi paria kenkiä sekä punainen toppi valkoisilla pilkuilla, joka on minulle aavistuksen nafti.. Hmph.
Huomatkaa toki käytön jäljet, nämä märät kelit eivät ole suotuisia popottimille. :(
Äsken vierailimme isännän kanssa veljeni perheen luona. Matka sujui moitteettomasti, mikäli ei lasketa liukkaan tien aiheuttamaa ojaan ajoa. Onneksi en itse ajanut, ei pääse kukaan heittämään "nainen ratissa"-kommenttia.
P.s. Miten sydäntä voi lämmittää niin paljon niinkin yksinkertainen kysymys, kuin "voisitko sinä auttaa minua?"?
