Ystäviä ja tähtitaivasta

Enpäs ole kirjoitellutkaan taas aikoihin. Johtunee siitä, ettei elämässäni ole tapahtunut mitään mullistavaa, tai edes siihen viittaavaa. Tai sitten en vain ole keksinyt mitään ylös rustattavaa. Anyway, tässä sitä taas ollaan ja raportoin eilisestä illasta.

Tosiaan, eilen illalla sain hyvältä ystävältäni puhelinsoiton. Olin juuri katselemassa edellisen päivän Salattuja elämiä (älkää kysykö, että miksi seuraan sitä sarjaa..) ja aikeissa katsoa myös siitä seuraavan jakson. Toverini X pyysi minua laskemaan mäkeä pulkalla sekä liukurilla, ehkä myös muovipussilla. Olin kovin väsynyt, mutta kun kaveri ilmoitti, että heillä olisi tarjolla myös sipsiä, suklaata ja kinkkuleivoksia, olin myyty.

Lähdin siis pienen suostuttelun ja pukeutumisen jälkeen matkaan ja saavuin perille hänen kotiinsa, jossa oli myös kaksi muuta ystävääni odottelemassa. Kiskaisimme leivokset naamariin, tankkasimme vähän sipsillä ja hotkaisimme palat suklaata ja lähdimme matkaan kohti hyppyrimäkeä.

Matka ei ollut pitkä, mutta ylämäki oli yllättävän rankka kaikille. Pääsimme lopulta ylös asti. Kaikille selvennykseksi, mäessä oli siis jonkin sortin tekonurmea, semmoista pitkää muovihaituvaa, jonka avulla liukui oikein hyvin.

Meno oli hurjaa ja päätimmepä pyöriä ilman välineitäkin (huono idea, polvilumpioni kolahti jotenkin maahan ja ystävääni kävi oksettamaan). Lopulta kuitenkin päädyimme mäkeen makoilemaan ja katselemaan kirkasta tähtitaivasta ja keskustelemaan lähestulkoon henkeviä aina tähtikuvioista vanhoihin muistoihin.

Lopulta alkoi syksyinen tuuli tuivertaa liiankin koleasti, joten päätimme lähteä kotiin, kukin omaan suuntaansa. Itse asun onneksi suht lähellä tätä kyseistä mäkeä, joten pääsin pian lämpöiseen asuntoomme. Suuntasin suihkun kautta peiton alle kera villasukat, kihlattu (oikeesti, koska keksin jonkun paremman sanan tähän tilalle?) ja Sons Of Anarchy-sarja. Suosittelen muuten katsomaan!

Kuvan nappasin täältä .