Terassihöpötyksiä

Lähdin toissapäivänä itsekseni kaupungille haukkaamaan raitista ilmaa. Kävin vähän kiertelemässä (Tiimarissa iski valtava askarteluvimma) ja lopulta päätin istahtaa eräälle kävelykadun terassille juomaan kupposen kuumaa.

Hetken hörpittyäni ja vihkoseen kirjoiteltuani seuraani liittyi vanhempi herrasmies. Tai no, ei vanha, mutta ei mikään poikanenkaan, päättelin, sillä hän kertoi olleensa 32 vuotta naimisissa saman naisen kanssa. Mutta kuitenkin, hän ensin tietenkin kysyi, että voiko liittyä seuraani ja koska minusta on hauska höpötellä tuntemattomien ihmisten kanssa, annoin hänelle luvan tulla siihen.

Hän tosiaan kertoilikin kaikennäköistä. Lapsistaan, avioliitostaan, puolisoiden omasta ajasta ja kärkevistä mielipiteistään yhteiskunnan "epäkohtiin". Kertoilin siinä sivussa kevyesti omasta elämästänikin ja aika vierähtikin sukkelaan. Mies vaikutti todella mukavalta normaalilta ihmiseltä, eikä yhtään omituiselta.

Out of nowhere hän heitti ilmaan kysymyksen, monnennellako kuulla olen raskaana. Häkellyin kysymyksestä täysin ja kysyin, että näytinkö hänen mielestään raskaana olevalta. Hän vaihtoi vastauksensa, että olisin vasta ensimmäisillä viikoilla. Kysyin, että mistä hän näin päätteli ja vastauksena hän osoitti taivaalle. "Jumala tietää kaiken." Jaahas, sanoin ääneen puoliksi vitsinä, että pitääkin käydä ostamassa sitten testi. "Et sie mitään testiä tarvi, kyl sie oot.", sanoi hän hymyillen ja katsoen suoraan silmiini. "onneksi olkoon!".

Olin yhä enemmän ja enemmän häkeltynyt, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä kuuntelemaan sen enempää perusteluja, sillä kello alkoi olla paljon. Oli aika mennä kotiin tekemään ruokaa ennen kuin Jukka tulisi kotiin.