Hyvä on, myönnän, että laiskuuteni on ottanut minusta taas ylivallan. Väsymys painaa, kämpästä huolehtiminen on jäänyt, mikään ei maistu herkkujen ohella hyvältä ja jopa sosiaalinen kanssakäyminen on osoittautunut yllättävän haasteelliseksi viime aikoina. Ei ole vain huvittanut.

Väkisin kuitenkin yritän vieroittaa itseni sohvan syövereistä ja tänään päätin siivota. Mieltä piristää yllättävän paljon siisti lukaali! Imuroinnin jätin kuitenkin vasta huomiselle.. Blah.

Yritän nyt kuitenkin piristää itseäni kirjoittamalla tänne. Ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti lopettaa tekosyiden keksiminen. Aikaahan minulla on kotonakin yllinkyllin, eikä tuo työkään niin voimia vievä ole. Joten miksen saa itseäni vain liikkeelle? Ei, en suostu vastaamaan tähän kysymykseen, vaan haastan itseni keksimällä sen tilalle uuden; miten sen teen? Nyt päätän (jälleen kerran) keskittyä asioihin, joista itse pidän.

Mainittakoon ensimmäisenä vaikka valokuvaus. Siitä puheenollen tilasin uuden kameran viime sunnuntaina! Toivoin sen saapuvan tällä viikolla, mutta huomenna on jo perjantai. Ehkä ensi viikolla sitten, pitää olla kärsivällinen. Valokuvien nappailu innostaa liikkumaan uloskin. Siitä plussaa myöskin.

Toiseksi, kahvi piristää. Tänään huomasin, että päivä on kulkenut jotenkin jouhevammin kuin muut viime päivät, sillä työpaikalla oli saapuessani vielä aamusumppeja keitettynä. Muutama kuukausi sitten ollessani työttömänä join useamman kupposen kuumaa ja innostuin puunaamaan tämän meidän 52 neliön kartanomme lattiasta kattoon. En vain tiedä, että voinko laskea yksinpuheluni plussa- vai miinuspuoliksi..?

Kuva täältä.

Lopuksi kohta kolme. Tahtoisin aloittaa uimisenkin jälleen. Se on minulle sopivaa urheilua, sillä inhoan syvästi hikoilua. Ja huijaaminen on ainakin lähestulkoon mahdotonta, sillä tuskin pääsen altaan toisesta päästä toiseen liikauttamatta yhtäkään lihasta?

Minä menen nyt nukahtamaan ennen Jukkaa, jotta minun ei tarvitsisi valvoa hänen kuorsauksensa vuoksi. Hyvää yötä!