Ja ei, en viittaa otsikolla itseeni, vaan uuteen työpaikkaani! Tai harjoittelemassahan minä siellä oleilen, Työ- ja elinkeinotoimiston listoilla. Työelämän valmennusta. Kävin nimittäin kyselemässä sieltä, että josko saisin jotain tekemistä lähihoitaja-kouluun hakemista odotellessa ja sain tehtäväkseni soitella päiväkoteihin. Rimpautin, kävin haastattelussa ja aloitin tämän viikon maanantaina.
Pääsin auttelemaan 1-2-vuotiaiden ryhmään. Mukuloiden nuoren iän vuoksi ohjattua toimintaa, kuten esimerkiksi askartelua ei juurikaan ole. Toisin sanoen on heidän seurassaan lähinnä seurailtava, etteivät he kiipeile, satuta itseään tai toisiaan tai riitele. Helppoa hommaa ja lapsoset ovat yllättävän kilttejä siellä! Kauhulla odotin itkua ja hampaiden kiristystä joka tilanteessa. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi en hirveästi tule kirjoittelemaan työpäivistäni.
Työtehtäviini kuuluu toki paljon muutakin kuin reilun pelin toteutuksen valvomista. Tällä viikolla olen mm. pessyt legoja ja leikkiastioita (ei, en löytänyt kummempia ylläreitä, vain pienen köntin kuivunutta räkää. Huh.), vienyt ruokalappuja pyykkikoriin, auttanut lapsia pukemaan, hakenut ruokakärryjä keittiöstä sekä pyyhkinyt pöytiä. Tykkään kovasti olla töissä tuolla!
Koska viime kirjoituksesta on vierähänyt tovi jos toinenkin, on tapahtunut paljon ja ei mitään. Isänpäivä tuli ja meni, leivoimme sisareni Hennan kanssa suklaamuffinsseja ja kävimme isän luona syömässä makaronilaatikkoa. Maanantaina kävimme myös tervehtimässä isovanhempiani. Sain muorilta mekon! Laitan siitä kuvaa sitten joskus tulevaisuudessa.
Mitäs muuta.. Siinäpä kai suurimmat.
Nyt menen hetkeksi tiskailemaan ja järjestelen vähän tätä kotikoloa, on töiden takia kotityöt jääneet vähän hunningolle. Heips!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti