Aika kuluu kovin nopeasti!

En voi uskoa, että on jo joulukuu. Jo lokakuussa aikomukseni oli se, että tänä vuonna aloitan järjestelyt ajoissa. Teen joulukortit (kyllä, vapaaehtoisesti!), hankin joululahjat jne. Mutta kappas! Marraskuu vilahti vauhdilla ohi, ostin ainoastaan korttitarvikkeet. Jälleen kerran asiat jäävät viime tinkaan ja joudun tunkemaan itseni muun kiireisen joulukansan sekaan liikkeisiin. Ei voi minkään enää.

Joulu on alkanut ahdistaa ehkä eniten sen takia, että se on PERHEjuhla. Tällä viittaan siihen, että koska jälleen kerran pitää valita yksi vaihtoehto, jossa viettää aaton. Mutta koska kumartaessa yhteen suuntaan tulee pyllistettyä toiseen. Toinen vaihtoehto olisi sitten käydä joka paikka erikseen hirveällä hopulla. Äh, olen vieläkin hämilläni.

Töissä on mennyt mielestäni oikein hyvin ja olen tykännyt niin ryhmämme lapsista kuin työntekijöistäkin. Paljon on silti vielä opittavaa, mutta senhän takia minä siellä olenkin, joten aion pitää vielä nöyrähköä asennetta. Pienokaiset ovat oppineet jo nimenikin, ja aina välillä sieltä polven korkeudelta kuuluu "liikka!!!", ja sitten on autettava esimerkiksi pukemaan nukelle paita. Lystikkäitä muksuja.


Viikonloput ovat viime aikoina menneet juhlimisen puolelle. Viime viikolla pidimme peli-illan ystäväpariskunnan luona. Nyt puolestaan olimme kantakuppilamme pikkujouluissa ja eilen juhlistimme sisareni kotiinpaluuta. Hän oli ollut kuukauden Venäjällä työssäoppimassa, joten oli mukavaa nähdä jälleen! Tuliaiseksi saimme pari magneettia, toinen oli mallia maatuska ja toisessa on kuva ja venäjäksi teksti, joka tiivistettynä tarkoittaa "vapauttakaa naiset keittiöstä".

Kirppareillakin olen käynyt, viimeisimpiä löytöjä olivat pitsinen, musta paita, kaksi paria kenkiä sekä punainen toppi valkoisilla pilkuilla, joka on minulle aavistuksen nafti.. Hmph.

Huomatkaa toki käytön jäljet, nämä märät kelit eivät ole suotuisia popottimille. :(

Äsken vierailimme isännän kanssa veljeni perheen luona. Matka sujui moitteettomasti, mikäli ei lasketa liukkaan tien aiheuttamaa ojaan ajoa. Onneksi en itse ajanut, ei pääse kukaan heittämään "nainen ratissa"-kommenttia.

P.s. Miten sydäntä voi lämmittää niin paljon niinkin yksinkertainen kysymys, kuin "voisitko sinä auttaa minua?"?